Sillä kansakunnan historiaa luodaan kokemusten kautta joka päivä ja jokapuolella perheissä, työpaikoilla, ihmissuhteissa, kouluissa, saattohoito-osastoilla, siltojen alla, metsissä, tuntureilla, kauppajonoissa, junissa, satamissa, urheiluseuroissa, kulttuuriharrastuksissa, yksinäisyydessä, hiljaisuudessa, puhumalla ja puhumatta, kömpelösti ja arasti, epäonnisesti ja tahattomasti. Ennen kaikkea rivien väleissä. Sanattomuutena. Ilmapiirinä, vaikenemisena ja tunnelmina.
 

Unina ja muistoina, hetkinä.
 

Hetkinä arjessa.

Ykspihlaja Sinfonia on dokumenttiteatteriteos, joka valottaa näitä hetkiä, tätä mihinkään tallentamatonta, ihmisten meille jakamaa yksityistä kokemushistoriaa. Hiljaista tietoa, joka määrittelee meidän jokaisen yksityistä, pään sisäistä mielikuvastoa, identiteettiäkin. Sitä jota kerrotaan sukupolvelta toiselle hiljaisella äänellä iltamyöhällä kahden kesken. Ja sitä joka on liian kipeää kerrottavaksi. 

Työväenteatterin tehtävä on asettua aina ja kaikissa olosuhteissa heikon rinnalle. Kuunnella ja tehdä tilaa niille tarinoille ja kokemuksille, jotka jäisivät muuten näkemättä ja kuulematta. Tätä tehtävää toteuttaa Ykspihlaja Sinfonia. 

Se on sinfonia Ykspihlajalle ja sen asukkaille. Kaikelle koetulle ja eletylle julkisivujen takana.

Elämälle satamassa, Pohjanlahden rannalla.